Arki kanin kanssa voi olla hubasaa, ja kestää jopa kymmenen vuotta hyvällä hoidolla. Jos sä haaveilet kanelista, ni kantsii kuitenki funtsii ettei sen tyypin tarttis viettää päiviä pitkiä yksin himpessä, koska ne tykkää seurasta. Me ollaan ku pikkutenavii, että turha haaveillakkaan lähtevänsä johki reissuun ilman et hankkii meikäläisille hoitajaa!

Me ollaan käytännössä aika halpoja tyyppejä, mutta kun aletaan sairastelemaan, niin se voi maksaa ja paljon. Se on juttu niin, että omistajan velvollisuus on viiä kipee kaneli oitis eläinlääkäriin, oli sitte tuomio antibioottikuuri tai viimenen piikki. Omistaja on siihen lupautunu ku on meikäläisen hankkinu, ja maan päältä ny vaan on pakko löytyä se raha sinne eläinlääkäriin! Se lukee säännöissä.

Mitä, montako, miks?

Toiset sanoo, et kanelit viihtyy yksin, toiset taas sanoo et kaksin. Moon sitä mieltä, et kaksin on aina kaunihimpi. Kyllä totta maar se juttu on vaan niin. Ette te kaksjalkaset pysty ikään pitään meille niin paljo seuraa ku toinen läpsykorva voi. Okei, joskus voi käydä niin, että toinen kaneli alkaa alistamaan toista. Vähä niinku meitsi alko Taavia. Juoksin perässä ja yritin jumputtaa sitä! Nii voi käydä jos on leikattu äijä ja ronski mamma samassa häkissä. Mut en suosittele kokeileen kahta äijää samaa häkkiin. Voi tulla irtonaisii kaninosia!

Sit ku tyypit miettii et ottasko ekana äijän vai akan, ni voin kertoo et me mammat ollaan välillä vähä sellasii, ku on sellasii päivii, et saatetaan olla vähä vihasia ja sillon ei kantsi häkkiin tulla. Mut oon kyllä kuullu et on suopeampiaki mammoja tuola jossain. Mä en ny vaan satu oleen semmonen! Äijät vissiin sit kai on lupsakkaampia, näin oon kuullu. Mut kyl tytönki tohtii omakseen ottaa, nou vörriis!

Reissukanelius

Meijän perhees Taavi ja Täpsy on eniten reissannu. Yhes välis ne melkeen joka viikonloppu reissas autossa kaks tuntia, mut ne kyllä tottu siihen. Täpsy kuulemma oli ollu auton takapenkillä vapaanaki, hihii! Kanit voi olla siis aikamoisia reissulasseja, kuhan matka on vain tarpeeks lyhyt tai pysäkkejä on monia. Reissueväänä on hyvää vesimeloni ja kurkku, juomapullot on tyhmiä kuljetuskopassa ku ne tiputtaa vettä. Ja sit on koko koppa märkä. Me tykätään matkustaa varjosassa paikassa, esimerkiks takapenkillä niin ettei aurinko posota suoraa päin pläsiä. Meillä on kissojen kuljetuskopat, ne on sopivan kokosia. Paitsi jos on jättikaneli.

Mutta meitä ei sit ikinä saa jättää kuumaan autoon yksin kesällä. Kuljetuksen ajaks kikkakolmosena voi käyttää kosteaa kylmää pyyhettä, joka on puoliks kuljetuskopan päällä, se vähä viilentää.

Kani tuli taloon

Kaneli voi muuttaa uuteen kotiin äippänsä luota aikasintaan kahdeksan viikon iässä. Jotkut meinaa notta vois nuorempana, mutta kaheksan viikon kohalla ei oo enää vaaraa että puppeli heittäis lusikan nurkkaan sen takia että ois liika nuori.

Ekat päivät uus tyyppi voi olla arkajalka, joten se tykkää tulla valmiiseen häkkiin, jossa on kaikki pelit ja rensselit valmiina. Vaikka uutta kaverii tekis mieli hemmotella heti, kantsii tuoreruokaa tarjoilla vasta parin päivän päästä ettei pakki mee sekasin.

Kanin paijaaminen ja lössyttäminen ku se lököttelee häkissä, on hyvä kaveruudenavauskeino. Parin päivän päästä tästä voit alkaa ottelee tyyppiä syliin ku se näyttää rauhalliselta. Meillä on tehty aina silleen, et uuden tyypin häkin ovi on avattu, ja sieltä on sit saanu omaan tahtiin tulla urkkiin asuntoa. Ekaks se vähä pelottaa, mut kiinnostaa niin himputisti! Ku kani alkaa tohtii tulla ulos häkistä, kantsii olla tosi rauhallista ettei se säikähdä jotain ja saa yyber-ryyber-diipadaapa-kohtausta.