Me kanelit ollaan erittäin siistejä eläimiä. Me ei tykätä sotkusta eikä likasuudesta, ja duud, se on sun homma pitää siitä huolta!

Häkki

Mitä isompi häkkyrä, sitä parempi juddu. Meillon ollu aina käytössä tollasia koirien näyttelyhäkkitsydeemejä, ja mollaan niis viihdytty. Ne on aika kookkaita, jos ison ostaa. Meijän oma on kait joku päälle metrin pitkä ja jotaki pitkä. Sit meille on värkätty sinne myös taso, johka pääsee pomppaan kakkalootalta. Mutta, vaikka hommaisitki kaneleille ison häkin, ni se ei korvaa vapaana juoksentelua. Myö tykätään juosta vapaana, ja kivintä on jos päästään välillä ottaan lepiä omaan häkkiin, eli ovi on passelisti niin alhaalla, että pääsemme pomppiin sinne iteksemme ku halutaan. Ja kakille päästään myös.

Jotkut väsää häkin ns. taikakuutioista, eli sellasista verkonpalasista. Seki on ihan hyvä plääni, niistä saa rakennettua ison häkkyrän. Sellasina "pakkomittoina" pikkupuppeloille, niinku vaik hermuloille ja kääpiökaneleille häkin pituutena pidetään 90cm. Korkeudeks suositellaan minimissään 50cm. Tietysti häkkyrän koon tulee kasvaa sen mukaan, kui paljo kaneleita on häkkyrässä. Häkin paikkaa kantsii miettii siinä suhtees, et ois hyvä että häkin pohjalla, siis lattian ja häkin välissä, ois vaikka pienet laudanpätkät, jokka kohottais häkin pois lattianrajasta. Se estää lattiaa pitkin tulevaa vetoa ja nuhajuttuja. Meikät ei myöskään telkkaria kattele, joten ois kiva jos oltas eri huonees ku töllötin. Siitä kuuluu kimakoita ääniä jokka ei kyllä kovin kivoilta kuulosta. Auringonpaisteeseen kantsii kans kiinnittää huomiota. Jossain vaiheessa päivää häkkiin saattaa plesottaa aurinko ku suoraan Marsiin, joten sijota teikäläisten kanit varjoisaan paikkaan jottei ne läkähdy. No ei tietenkään mihkään synkkään onkaloon, ku sit ei myöskään oo kivaa.

Aika monet käyttää nykyjänsäkki häkin pohjalla purua tai mörttiröpöä, mut meillon aina ollu häkin pohjalla matto, ja sitte sielä on vaan kakkaloota johka päästellä tavarat. Meillon monia mattoja, ainaski viis, joista aina pari on pesussa, ja tilalle voi vaihtaa aina uuden. Pysyy häkin ympäristöki kato komiana ku ei oo purua ympäriinsä! Sen takii kantsiiki opettaa kaneli sisäsiistiks et se tekee tavaransa siihen lootaan. Lootaan voi laittaa kuivikkeeks esimerkiks Vapon puupellettiä, jota myydään vissiin 15 kilon säkeissä. Kissanhiekkaa ei kantsi laittaa, ku joskus ehkä saatetaan maistella sitä, ja sitte voi pian olla suolitukoksen paikka ku kissanhiekka on aika jytyä tavaraa. Pellettipohjasia kissanhiekkoja voi toki käyttää, ne on melkeen samaa tavaraa ku Vapon puupelletit, mutta ehkä 250% kalliimpia, mut voi niitäki käyttää!Sehän on sit selevä juttu myös, että sanomalehti ei kuulu meijän asumuksiin. Se musta staffi, joka lähtee paperista, soon meille myrkyllistä. Ja taas sitte mainitten siitä, että muistakaa laittaa häkkiin kepakoita jyrsittäväks!

Häkki kannattaa pestä miedolla pesuaineella joka siivouksen yhteydessä, ja vaik kerran kuukaudes pestä tujulla desinfiointiaineella. Meilläpäin on ollu banni häkkiin sellaseks tunniks ku häkki on desinfioitu, ku äippä aattelee et se haisee hirveeltä hetki pesun jälkeen. Kyllähän se haiseeki.

Käsittely

Kaneleita tulis löllöpallotella joka päivä, että niistä tulis kesyjä. Uuden kanelin kohalla kantsii antaa sen eka tutustuu suhun pikkuhiljaa, eikä ryysätä aina omin ehdoin kaappaamaan se syliin.

Sehän on selvä homma, että me ei tykätä jos meitä nostellaan kesken ruokailun tai unien. Tykkäisikkö ite? Toki me varmaan siihen suostutaan, mut ei se kivaa oo.

Tyypit nostaa meikäläisiä monin eri tavoin, mut mun mielestä kivoin on se, ku etutassujen taakse laitetaan ihmiskäpälä, ja sitte pyllyä tukemaan laitetaan toinen. Ja sit menoks! Jotkut kai nostaa pikkupupuja niskanahasta, mut mun mielestä kivoin ja hellin on toi tapa. Joten suosikaa kaneli-ihmiset sitä, hihi! Lättyyn tulee jos korvista nostatte. Vaik telkkaris niin tehään, niin ei niin oikeesti saa tehä. Meikäläisten korvat murtuu ja sit se on TEIJÄN SYYTÄ.

Kantsii ehkä totuttaa teikäläisten kanelit myös harjaamiseen. Se on aika hämyä touhua, mut kyl siihen tottuu jos sitä tehään mukulasta asti. Se estää suolitukoksia, ja ohan se ihan hauskaa puuhaa loppujenlopuks ku saa sit olla paijattavana ja sillain. Hyvä homma se on. Suostukaa siihen.

Kynsien leikkaaminen

No, näin meijän kesken, tää on se p*skin homma kanina olemisessa. Eli kynsien leikkaaminen. Ei piruvie, ku ne vaan kasvaa ja kasvaa eikä sille voi mitään! Eli sit täytyy turvautua ihmisolentoihin. Ne leikkaa ne aina, mun mielestä aika turhan usein, kuulemma ei pääsis kunnolla juoksenteleen jos niitä ei leikattais. Riippuu aika paljo kanelista kui usein niitä leikataan, yleensä 1-4 viikon välein, joskus 6 kertaa vuodessaki. Jos kynnet päästää kasvamaan liian pitkiks, ni ei pääse juoksenteleen kunnolla ja sit voi yks kynsi IRROTA KOKONAAN. Ja se on täysin poissa kuopimiskapasiteetista. Joten huoltakaa puppeloidenne kynnet, tyypit. Kynnet kantsii tsekata viikottain, ja totuttaa kaneli tähän hommaan. Parhaitenhan se hoituu silleen, et kaneli on selällään ketarat ojossa. Otetaan napakka ote käpälästä, ja napsastaan kynnen päästä sopiva pätkä pois. Jotkut tarvii täs vissiin kaverin jelppaan, toiset taas hanskaa homman yksin. Meillä nää hommat tehään aina kaksin, koska äippä on niin arka saksitouhuissa. Jos ette oo tienny, ni etutassuissa on viis kynttä, ja takatassuissa vaan neljä. Joten turha ettii sitä viidettä sieltä, ku ei sitä löydy. Kikkakolmonen rimpuilevan kanin kynsienleikkuussa on pyyhe. Kanelin voi kääriä siihen jos se on kauhee hepuliheikki. Silmien peittäminen auttaa myös. Meikäläiset ku luulee olevansa sillon turvassa, hihhih...

Meillähän sitte menee verisuonet sielä kynsien sisällä, joten älä sit leikkaa liikaa. Joskus kuitenki käy niin, mutta nou panic. Verta voi tulla enemmän ku SPR:n verenluovutuksessa, mutta ei olla silti kuolemassa. Puhdista kynnen pää desinfointiaineella ja tyrehdytä vuoto vaikka paperituppelolla.